Hei! Tänään kuuntelin Dale Carnegien How to win friends and influence people -kirjaa. En ole vielä päässyt loppuun asti, mutta olen kiitollinen siitä, että olen jo tähän mennessä tehnyt oivalluksia oman elämäni suhteen.
Kirjassa muun muassa pohditaan sitä, ettei kannata syytellä tai antaa rajua kritiikkiä, sillä se saa ihmiset yleensä poikkeuksetta vain puolustuskannalle ja siitä ei seuraa mitään hyvää ja edistyksellistä. Pitäisi keskittyä enemmän rohkaisevaan palautteeseen. Pitäisi puhua ihmisistä pahan sijaan hyvää selän takana.
Tämä sai minut miettimään tilannetta, mikä tapahtui kymmenisen vuotta sitten, kun olin vielä todella nuori. Kaverini oli mitä ilmeisimmin huonossa suhteessa ja se alkoi vaikuttaa myös hänen käyttäytymiseensä. Tokaisin hänen parhaalle ystävälleen, että en yhtään ymmärrä tuollaista. Miksi hän ei suojele itseään? Miksi hän on alkanut käyttäytymään näin ja noin? Noh, eihän se mihinkään hyvään johtanut, sen koommin emme ole nähneet tai puhuneet. Hän mitä ilmeisimmin kuuli kommenttini jossain muodossa tältä kaveriltaan. Minulle jäi typertynyt olo, sillä ”hyvää hyvyyttäni” nostin asian esille ja hän varmasti loukkaantui verisesti, kun kehtasin kyseenalaistaa hänen toimintaansa.
Myönnän, että olen tähän päivään asti itsepäisesti ajatellut, etten ole tehnyt mitään pahaa. Halusinhan minä hänelle vain hyvää. Kuunneltuani tätä kirjaa totesin, että vaikka tarkoitukseni oli hyvä, oli toimintani silti väärin. Opin nyt, että jatkossa pidän suuni visusti kiinni, enkä sekaannu muiden ikäviin asioihin. Yleensä on parempi keskittyä olemaan vain kuuntelevana korvana ja selvittää mitä toinen haluaa, kuin esittää suurta neuvonantajaa ja ladella viisauksiaan kysymättä.
Mistä sinä olit tänään kiitollinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!