Hilipatihei! Heräsin tänään aamuun, jossa asfaltti oli peittynyt siitepölyhunnusta keltaiseksi ja koivunlehdet olivat kasvaneet niin, etten enää näe saapuvaa bussia kulman takaa. Joulun jälkeen aloin jo haaveilemaan valoisammista ja lämpimämmistä keleistä, mutta nyt kun ollaan aivan kesän kynnyksellä, kaipaa kaiken romantisoiva sydämeni jo ruskaa ja ikkunaan ropisevia pisaroita. Mikä minua vaivaa? ajattelin.
Järjestettyäni asiasta syväluotaavan keskustelutuokion rakkaani kanssa, totesin, että ei tämä nyt oikeastaan niin hullua olekaan. Sen lisäksi, että en ole yksin tunteitteni kanssa, niin oivalsin, että on oikeastaan ihanaa kaivata jotain, minkä tietää takuulla saapuvaksi. Tänään olenkin kiitollinen siitä, että meillä täällä Suomessa on selkeästi eri vuodenajat ja niitä on ihanaa kaiholla kaivata ja odottaa kuin kuuta nousevaa! Uskokaa pois, heti syksyn pimeyden laskeutuessa meikäläinen alkaa jo fiilistelemään joulua, hups.
Mikä sai sinulla sukat pyörimään jaloissa tänään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!